Kirjoittaminen käy oikeasti työstä. Helvetisti hyviä lauseita, ilmauksia ja kuvauksia ilmaantuu mieleen eivätkä ne kysele missä välissä olisi sopiva saapua. Oikeasti en valita vaan otan ne vastaan leimahdellen ja kihelmöiden fiiliksestä. Välillä tulee pelkkää paskaa, jota voisi jäädä häpeämään, mutta päätän ettei minulla ole siihen aikaa vaan jätän häpeämisen myöhemmälle jolloin en enää muista mitä muka piti hävetä. En jaksa hävetä. Olen mielummin hiljaa sisällä ujon ylpeä, kihisen siitä fiiliksestä. Tekstiä ei tule väkisin ja sitten sitä taas tulee paikoissa joissa se on vaikeaa saada ylös. 

 

Pari päivää aiemmin puhelimeen napattu sanatulva, joka tuli esille juuri unen ja valveillaolon rajamailla. Mietin onko tyylissäni säväystä Tervosta, koska olen lukenut häntä juuri paljon, mutta en osaa arvioida sitä tässä nyt itse. Ainakaan en sitä tietoisesti hae, sillä tavoitteenani ei ole kopioida ketään mutta voi olla mahdotonta olla ottamatta vaikutteita. Uskon silti itse - ja sehän riitttää jo alkuun - voivani tuoda jotain uutta ihan jo vähintäänkin omien kokemuksieni muodossa, sillä nehän ovat jokaisella aivan yhtä yksilöllisiä. Joka tapauksessa Tervon ajatukset isäksi tulosta ovat ihanan todellisia ja silti väliin on viljelty osuvia kielikuvia, jotka saavat mieleeni kuvan hänen hiljaisesta hymystään jonka näemme television Uutisvuoto-ohjelmassa Peter Nymanin hieman piikitellessä häntä aina välissä. 

 

Olen alkanut puhua vähemmän ja ajatella enemmän. Koska minulla ei ole aikaa tai mahdollisuutta kirjoittaa aina kun haluaisin, kuvittelen tai toivon että ajatukset jalostuvat päässä siihen asti kun saan ne ylös. Pelkään, että todellisuudessa ehdin unohtaa parhaat lauseet ja kuvaukset. Luultavasti totuus on lähinnä jälkimmäistä ja todellinen jalostus tapahtuu vasta kirjoittaessani uudestaan ja uudestaan samoja tekstejä paremmaksi. Ajattelin kirjoittaa myös englanniksi ja kansainvälistyä oikeasti, lopettaa valittelun huonontuneesta kielitaidostani ja pitää siitä oikeasti huolta. Tästä syystä koen tarvitsevani paksumman englanninkielen sanankirjan. Sanatulvaan toimii puhelimen tekstiviesti-toiminto, mutta harkitsin myös sanelukoneen ostamista hymyillen samalla itselleni. Omistin mummiltani saadun sanelukoneen joskus, mutta kadotin sen uimarannalle. Kiinnostaisi tietää mihin tarkoitukseen mummini sitä oli käyttänyt.

 

Koska tällä blogilla olisi tarkoituksena muukin kuin jaaritella ja toivon saavani edes yhden lukijan, pyydän että kommentoisitte tekstiä hellästi ja varoen. Ei, vaan aivan suoralla mielipidekritiikillä. Olen valmistautunut siihen ja luultavasti en muuta tyyliäni paljoa kuitenkaan vaan pidän sen. Kirjoitusvihreistä ja kielioppivirheistä haluaisin mielummin kommenttia sillä niistä haluasin päästä, koska aivan varmasti kirjoitustaitoni on lukion jälkeen ruostunut enkä siis voi kehua arvosanallani jonka olen vuosia sitten saavuttanut. Oppia ikä kaikki, sanoisi mummi tähän ja lisäisi myös luultavasti latinankielisen version perään. Sitä en valitettavasti muista. Lisäksi huomaan kirjoittaessani että kirjoitukset olisi hyvä kirjoittaa ensin koneelleni ja kopioida sitten blogiin, jotta niistä olisi varmuuskopiot eikä minun tarvitsisi kiroilla mikäli sattuu käymään niin ikävästi, etten saa tekstiä tallennettua. Alitajunta yrittää käskeä sormia painamaan omena-näppäimen ja s-kirjaimen yhdistelmää, joka tallentaa tekstin aina kirjoituksen välissä joten taidanpa siirtyä suoraan ensi kerralla tuohon käytäntöön. Onhan sitä paitsi jo aika kirjoittaa sillä olen omistanut koneeni parisen vuotta, joita ennen haaveilin kauan kirjoittamisesta omalla koneella, johon saa kaiken niin kätevästi ylös aina tarvittaessa. Jokin vanha teksti minulla on olemassa  aiheesta. Voin lainata sitä myöhemmin jos löydän sen vielä. Toivottavasti myös tämä valitsemani blogi pysyy pystyssä minkä voisi kuvitella olevan mahdollista kun ulkoasukin on juuri uudistettu, jotta ei tarvitsisi alkaa siirtää blogiani muualle. 

 

Kyllä, olen hyvä tässä liiba laabassa, sillä olen tai olin kova puhumaan. Ainakin ennen kuin aloin kirjoittaa. Jospa kirjoittaminen hillitsee puhetulvaani ja kanavoi enenrgian oikein. Sekä lisäksi säästää voimiani, joita yllättävästi kuluu jutellessa. Jokainen voi itse kokeilla, enkä ala sitä tässä tällä kertaa enempää analysoimaan. Huonompi päivä ehkä tänään tähän, mutta jotain piti silti saada aikaiseksi, koska olen varma että juuri huonommat päivät mahdollistavat paremmat päivät, niin kirjoittamisessa kuin aivan kaikessa muussakin. Ehkäpä kompensoin huonoa tekstiä kääntämällä sen myös englanniksi tällä kertaa jotta jaaritteluni saadaan myös kansainvälisesti haukuttavaksi. Hiili tarvitsee painetta muodostuakseen timantiksi. Pitää vain muistaa ettei heitä liikaa lunta pulkkaan. Kursivoidut siis aiempia, muistiin laitettuja ajatuksiani. Vertaus ei aivan varmasti ole minun, joten kunniaa en siitä ala ottamaan. Joka tapauksessa pidän siitä. 

 

Summa summarum (saatiinpahan sitä latinaakin). Tämä on yksi muoto tekemällä oppimista ja tästä hiilikuormasta on tarkoitus saada muutama murunen, joista sitä timanttia lähdetään puristelemaan ja siksihän ne timantit ovatkin niin arvokkaita, että muodostumiseen kuluu niin paljon aikaa. Lupaan kääntää kaiken vielä englanniksikin. Muuten en opi sitä kuin puhumaan ja haluaisin osata myös kirjoittaa. Learning by doing. And I hear friendly voice make various tones of voice in this sentece. Lisäsin aluksi viimeiseen lauseeseen sulut, mutta poistin ne sitten, sillä ajattelin sen lisäävän lauseen arvostusta. Ja se todella on muiden arvoinen. I analyze every second I exisist. - Limp Bizkit. Prosessori virransäästölle ja akut latautumaan. On aika katsoa unikuvia, jotta hienot lauseet muodostuvat alitajunnassa ja aivot jaksavat antaa sormille täsmällisempiä käskyjä.