Minun on pitänyt aloittaa tämä blogi jo aikoja sitten ja nyt sen sain aikaiseksi kun on uusi vuosi ja kaikkea pitää luvata. Uskomattoman paljon on tullut nukuttua tässä joululomalla ja rytmit on aivan sekaisin. Uskomaton fiilis on silti ja kyllä tämä uusi vuosikin tuntuu todella hienolta. Harmistuttaa hieman etten ole alkanu pitää päiväkirjaa tyttären vauva-ajasta heti, sillä ne jutut olisivat varmasti mukavia. Varsinkin kun nyt olen lukenut Jari Tervon Kallellaan-kirjaa. Annan itselleni anteeksi ja aloitan kirjoittamisen nyt. Ja kyllä aioin tehdä sen päiväkirjanomaisesti ja toivottavasti myös niin ettei itseni, eikä kenenkään muunkaan tarvitse kiroilla kielioppivirheiden tai muidenkaan - ainakaan isojen - kirjoitusvirheiden takia. Pysyypähän asiatekstinkirjoittamiseni edes hieman kunnossa ihan jo tulevaa opinnäytetyötäkin ajatellen, joskaan en ala kirjoittamaan puhdasta asiatyyliä, sillä se ei mielestäni päiväkirjaan sopisi. Voinpas olla niinkin reipas, että esittelen jotain tekemisiäni täällä, sillä tarkoituksenani on tuoda muutakin näytille, kuin tällaista tajunnan virta-höpinää. Lukekoot ketä kiinnostaa, kaikkia ei voi miellyttää, eikä pidäkään. Toivottavasti silti voin jollekin tarjota mukavia kokemuksia muillekin kuin sukulaisille ja tutuille sen lisäksi, että toivon itse saavani tästä interaktiivisen muistojen arkun. Siinäpä alkuun asiaa ja sitten hieman päiväkirjaa. Tänään oli mukava päivä. Olen analysoinut paljon omaa elämäntilannettani ja mietiskellyt suuria muutenkin. Lasten kanssa touhutessa kului tänään mukavasti koko päivä. Pojan kanssa saa vääntää kovasti ja mietinkin miten voisimme selviytyä vähemmällä inttämisellä päivittäisessä elämässä. Nelivuotiaalla on jo kovasti omaa tahtoa, mutta olen kertonut hänelle julman suoraan että minä se täällä kuitenkin vielä määrään. Myös hyvästä käyttäytymisestä on puhuttu, sillä hänelle voi jo selittää ja perustella paljon. Samalla mietin itse hiljaa mielessäni käyttäydynkö itse hyvin ja missä tilanteissa ehkäpä voisin muuttaa tapojani tai käyttäytyä eri tavalla. Uusi vuosi antaa hyvän tekosyyn tehdä monia parannuksia elämässä. En voinut välttää miettimältä johtuuko pojan uhmaaminen ja testaaminen siitä ettei perheessämme ole kuin yksi vanhempi. Lopputuloksena kuitenkin päätin yrittää venytttää omia hermojani, jotka mielestäni ovat kuitenkin hyvät ja katsoa miten uudet kujeet auttavat. Siivous kun ei nimittäin alkanut onnistumaan annoin pojalle muovikassin, johon hän sitten pakkasi itse lattialla lojuneet lelut ja that`s it, vein ne varastoon ja ilmoitin etteivät ne heti palaa sillä niitä on ilmeisesti liikaa kun eivät pysy paikoillaan vaikka on sovittu, että yksi leikki leikitään kerrallaan ja sitten kerätään lelut paikoilleen ennen uuden aloittamista. Valitettavan tai uskomattoman tai sitten vain yksinkertaisen paljon on poika tullut tässä minuun, monta rautaa on tulessa eli monta leikkiäkin on levällään sitten. Katsotaan miten uusi tyyli puree. Tarjosin kuitenkin vielä ennen varastoon viemistä, että josko poika haluaisi laittaa lelut pussista paikoilleen, mutta hän valitsi tämän vaihtoehdon ja ihan ilman itkuja, joten en kokenut olevani julma äiti ja veinpäs sitten lelut varastoon. Pienemmän kanssa harjoiteltiin ensipuuron syömistä. Mainoksena ihan kerrottakoon, että sitä on nykyään gluteeniton eli turvallinen vaihtoehto, jonka voi aloittaa jo viiden kuukauden ikäiselle. Uhmaan tässä siis ohjeita, koska tyttö on jo kuukauden syönyt vellejä, alkuun maitoon lantraten ja varoen. Hyvin on masu kestänyt, joten siirryin siis kokeilemaan vähän uusia makuja pienelle. Puuro on siis riisipuuroa vauvoille. Ohje vauvan puuronsyöntiharjoituksiin: Keitätään vedenkeittimellä vesi. Kaadetaan vain puoli desiä kuumaa vettä lautaselle, mikä on puolet paketin ohjeesta ja sekoitetaan siihen puurojauhetta pari lusikkaa. Puuro on näin liian kuumaa vauvalle eli laimennetaan sitä maidonkorvikkeella tai lypsetyllä rintamaidolla. Lisätään hieman puurojauhetta, koska puurosta tuli jo taas liian juoksevaa. Valmistellaan vauva esim. sitteriin, joka on vuorattu ensin harsoilla eli kotoisammin räteillä, jotta sitä ei tarvisi pestä vaan saataisiin pestyä vain rätit. Vauvan leuan alus myös vuorataan rätillä tai ruokalapulla. Lisätään puuroon sosesilmä jota myös hillosilmäksi voisi kutsua, esim mustikkaa, vähemmän sotkevia vaihtoehtoja on esim. omena, joka tosi voi olla allergisoiva. Otetaan käteen pehmeä ja kivan värinen ensilusikka, joka ei haavoita pienen pehmeitä ikeniä. Otetaan lusikan kärkeen hieman puuroa ja laitetaan se varoen ja höpötellen vauvan suuhun. Vauva työntää kummallisen tuntuisen mössön pois, eikä ihme, mietin, sillä aikuisesta se ei maistu juuri miltään. Muistetaan kuitenkin, että vauveli vasta tutustuu makujen maailmaan, eikä ole saanut ruoakseen kuin äidinmaitoa, joka maistuu makealle, vaikkakin saa vivahteita myös äidin ruokavaliosta. Ja tässä tapauksessa myös mietoa, makeaa velliä lantrattuna makealla maidolla. Pyyhkäistään lusikalla suusta ulos valunut puuro pois ja koputetaan se lautasen reunalle. Tarvittaessa pyyhitään myös rätillä leukaa ja kaulaa välillä. Otetaan eri kohdasta uusi pienen pieni määrä syömätöntä puuroa ja ujutetaan se hymyillen ja leperrellen vauvelin suuhun. Odotetaan että vauva pullauttaa puuron pois ja pyyhitään se jälleen leuasta pois. Huom! Tämä voi joiltakin heikompihermoisilta vaatia myös kärsivällisyyttä. Itse kerroin vierestä harjoittelua ihmettelevälle vauvelin isoveljelle hänen olleen samanlainen ja vauvan tarvitsevan tässä harjoitusta vielä kovasti, jotta hänestä kasvaisi yhtä reipas kuin isoveljestä. Kehuminen ja asioiden selventäminen on tärkeää ja lievittää mukavasti mustasukkaisuutta, jota ei meiilä suuressa määrin vielä ole ilmentynyt. Odotan sen tulevan erilaisina reaktioina kunhan tyttö alkaa liikkua ja veikka huomaa hänen todella olevan uhka tai sitten ei. Veli on siskon niin reilusti ottanut vastaan ikäisekseen, että välillä saa vain kyynel silmässä ihmetellä, kuinka se voikaan olla mahdollista! Palatakseni vielä puuronsyöttöohjeisiin: Toistetaan siis kunnes vauveli vaikuttaa kyllästyneeltä ja/tai kylläiseltä ja lopuksi esim. vedetään vessasta loput puurot. Ihmetellään meniköhän sinne mahaan yhtään ruokaa, huolestutaan ehkä hieman. Ihastellaan päälle, pusutellaan vauvaa ja siivotaan vauvelin naama puurosta räteillä, joita tässä operaatiossa sotkeentuu 2-5 kappaletta. Pestään kasvot ja kaula vielä lopuksi joko juoksevalle vedellä tai sitten kätevällä puhdistuspyyhkeellä, joita löytyy useita merkkejä. Lopuksi tarjotaan vielä vauvalle rintaa tai pulloa joka on jo hyväksi todettu ruokintavaihtoehto vauvan nälän ja oman huolen poissa pysymiseksi. On tärkeää pitää itsensä tilassa, jossa on mahdollisimman vähän huolissaan. Se auttaa pysymään mahdollisimman rentona ja mukavana äitinä ja ihmisenä. Taidan alkaa vielä virkkaamaan tälle päivää ja huomenna sitten jatketaankin tänään aloitettua siivousta. Mainittakoon vielä että taisin saada tänään uuden kaverin, kivaa. (Melkein jo lisäsin hymiön tuon kirjoituksen perään, mikä todistaa, että on hyvä kirjoittaa muutakin, kuin tekstiviesti ja messenger-kieltä!) Hyvää uutta vuotta!